Sääntöjen noudattaminen on asenteesta kiinni (mediaprojekti)

Kukapa ei olisi liikenteessä törmäillyt törppöihin. Tuntuu siltä, että joillekin on vain yksinkertaisesti liian vaikeaa noudattaa liikennesääntöjä. Itseään täynnä olevat kuskit kurvailevat risteyksissä ylimielisyyden etuoikeuttamina ja aiheuttavat säikähdyksiä ja vaaratilanteita. Miksi näin tehdään?
     Ihmisillä on erilaisia ajotyylejä, joihin vaikuttavat monet eri asiat, kuten esim. luonne, itsevarmuus ja auton käsittelytaidot. Joidenkin ajotyylit ovat merkityksettömiä muille, mutta jotkut aiheuttavat tavoillaan muille ihmisille jopa hengenvaaraa. Liika itsevarmuus on huono asia liikenteessä, koska liikaa itsestään kuvittelevat voivat erehtyä taidoistaan pahastikin. Kuvitellaan, että pystytään jopa ihan luonnottomiin tekoihin, jolla estetään ajotavan riskien aiheuttamat vaarat. Myös mahtaileva ajotyyli ja niin sanottu "naisten nauratus" on todellisuudessa hyvin riskialtista touhua. Jos ajellaan keskusta-alueella 80km/h ihan vain katseita kerätäkseen, voi tapahtua hyvinkin vakavia onnettomuuksia. Esimerkkinä räänpaikkakunnan pienessä keskustassa 40km/h alueella lensi auto katolleen, joka ei kyllä ole mahdollista niin hitaasta vauhdista. Liika epävarmuuskaan ei ole myöskään hyväksi. Liian epävarmana omasta ajotilastaan aiheuttaa myös ongelmia ja on liikenteen tukoksena. Myös tunteet vaikuttavat yllättävän paljon ajotapaan, joten äärimmäisten tunteiden varassa ei kannattaisi lähteä ollenkaan liikenteeseen.
     Nopeusrajoituksen rikkominen tuntuu olevan enemmän kunnioitettavaa kuin niiden noudattaminen. Ihmiset ajavat ihan päättömiä nopeuksia ja pitävät rajoituksia ennemminkin suosituksina kuin sääntöinä. Oikeasti rajoituksille on syynsä, ne eivät ole vain huvikseen hidastamassa liikennettä. Ylinopeus aiheuttaa suuria vaaratilanteita ja useimmissa liikenneonnettomuuksissa kuski on ajanut sallittua kovempaa. Ylinopeus myös aiheuttaa suuremmat vahingot onnettomuuksissa. Pienilläkin nopeudeneroilla on ratkaiseva merkitys esimerkiksi yliajon uhrin selviytymiseen. Ylinopeus ei siis ole harmitonta ja samantekevää. Nopeusrajoitukset ovat kuitenkin tehty noudatettavaksi ja niiden rikkominen on myös lain rikkomista. Jokainen, joka ajaa ylinopeutta voidaan siis luokitella lainrikkojaksi. 
     Toisten huomioiminen liikenteessä jää myös hyvin vähäiseksi. Yhä harvemmat käyttävät vilkkua tai jos käyttävät, ilmestyy se päälle vasta kääntymisen aikana. Vilkku pitäisi laittaa tarpeeksi ajoissa, ennen jarruttamista, jotta muut liikenteessä olevat voisivat ja kerkeisivät reagoimaan. 
Usein niinkin tärkeä asia puuttuu kuin turvaväli. Sillä on oikeasti merkitystä jarrutusmatkaan. Harvat kuitenkaan ymmärtävät turvavälin merkitystä ja ajavat suurin piirtein edellä ajavan peräkoukussa kiinni. Siinä tilanteessa äkkijarrutuksen tullessa, ei turvaväliä pitämätön ihminen kerkeä saada autoaan pysähtymään ajoissa. Vaikka kuinka luottaisi reaktiokykyynsä, ei sillä ole merkitystä ilman riittävää turvaväliä. 
Ohituksetkaan eivät ihmisiltä suju ihan moitteetta. Monet ohittavat täysin turhaan ja varsinkin maantiellä turhat ohitukset voivat olla hyvinkin vaarallisia. Jotkut lähtevät myös ohi välittämättä onko alueella ohituskielto. Kotonani Parikkalassa asuin ihan maantien vieressä ja kohdallamme on pitkällä matkalla ohituskielto. Todella monet kuitenkin lähtevät samaisessa kohtaa ohittamaan, koska siinä on suoraa. Joka vuosi siinä sitten sattuukin vähintään yksi kolari, usein jopa todella vakaviakin. Luin myös vasta uutisista jostain tilanteesta, jossa henkilöauto lähti ohittamaan traktoria kielletyllä alueella. Sen seurauksena auto tönäisikin traktoria, joka kaatui ojaan ja kuski jäi alle puristuen kuoliaaksi. Ohitukset ovat siis todella riskialttiita tilanteita, joita ei pitäisi ikinä tehdä liian kepeästi. 
     Nyt kun on itse ruvennut autolla ajamaan, huomaa miten heijastimilla on oikeasti merkitystä. Ilman heijastimia liikkuvia jalankulkijoita ei kyllä huomaa ennen kuin melkein jo kohdalla. Heijastimet taas näkyvät jo yllättävän kauas ja silloin kerkeää hyvin reagoimaan tilanteeseen. Heijastimien käyttö on siis oikeasti tärkeää eikä vain hölyn pölyä. 
     Erilaisiin olosuhteisiin mukautuminen on myös hiukan hukassa autoilijoilta. Jäisellä tiellä ja sateisella ilmalla ei voi ajaa yhtä huolettomasti kuin muutoin. Jäätä ei välttämättä edes huomaa tien pinnasta ja musta jää onkin koitunut monien varomattomien kuskien kohtaloksi. Ohituksissa ei huomioida sadekeliä ollenkaan vaan siirrytään takaisin kaistalle sumuttaen vedet ohitetun päälle. Pimeällä ohitettaessa ei juurikaan kukaan vilauta pitkiä ennen ohittamaan lähtemistä, joka kuuluisi tehdä. 
Pimeällä monetkaan eivät osaa käyttää oikein valoja. Jotkut eivät käytä pitkiä valoja laisinkaan ja toiset käyttävät senkin edestä. Joku viikonloppu kun olin ajelemassa Parikkalasta Lappeenrantaan, takanani tuli maastoauto, joka vähän väliä vilkutteli pitkiä. Lisäksi hän ajoi ihan perässäni kiinni, joten häikäistyin ihan kunnolla ja loppumatkasta silmiänikin jo särki. 
Pysäköinti olisi erittäin tärkeää osata tehdä oikein pimeässä. Joskus ajellessa säikähtää, kun yhtäkkiä valokeilaan osuukin pysäköitynä oleva auto ilman minkäänlaista varoitusta. Autoihin kuuluisi jättää edes jotkut valot päälle tai sitten ihmisillä pitäisi olla joku valo, esim. taskulamppu. Myös heijastinliivi on tärkeä, koska se näkyy todella kauas ja jättää autoilijoille aikaa reagoida. 
     Vanhukset aiheuttavat liikenteessä oman riskinsä. Itse olen sitä mieltä, että vanhuksien ajokuntoa tulisi tarkkailla nykyistä paremmin. Useimmissa onnettomuuksissa on vanhempi henkilö mukana, koska he eivät ole kerinneet havaita muita liikenteessä kulkevia tarpeeksi ajoissa. Useat vanhukset ovat yksinkertaisesti liian huonossa kunnossa auton rattiin ja häiritsevät näin liikennettä.
     Autoilevilla ihmisillä olisi siis paljon korjattavaa ja huomioitavaa liikenteessä ja omassa ajotaidossaan. Tässäkin oli nyt vain osa ongelmista, joihin olisi hyvä puuttua. Kaikkein yksinkertaisimmin asia tietysti korjaantuisi, jos kaikki noudattaisivat tunnollisesti liikennesääntöjä. Liikenne sujuisi paljon jouhevammin ja liikenneonnettomuudet pienenisivät roimasti. Totta kai jokaisella joskus sattuu vahinkoja ja huolimattomuusvirheitä, mutta miksei voisi pyrkiä parantamaan omaa ajotaitoaan? Jokainen voi halutessaan olla hyvä kuski, mutta jokaisella on myös aina parannettavaa.

14.11. tekstitaitotehtäviä

Lapsi ei tietoa pelkää

a.
Kolumnissa Kreetta Onkeli kertoo kuinka tärkeää lapsen olisi saada pienestä asti lukea ja katsoa uutisia. Hänen mielestään jokaiseen kotiin pitäisi tulla vielä paperinen sanomalehti, josta lapsen olisi helppo vaikka ruokapöydän ääressä lukea mitä maailmalla tapahtuu. Lasta ei pitäisi kasvattaa tynnyrissä ja olettaa hänen sitten 18-vuotiaana ymmärtävän kaikkea maailmasta. Onkeli sanoo myös, että lapsen ongelmat eivät koske maailman ongelmia, vaan toisten hyväksynnän ja riittävyyden tunnetta. 

b. 
Lapsen pitäisi saada tietää mitä maailmassa tapahtuu, jotta voi itse joskus sitä ymmärtää.

c.
Kreetta Onkeli kirjoittaa kolumnissaan "Lapsi ei tietoa pelkää" (Helsingin Sanomat, 4.4.2011) siitä, miten lapsia ei pitäisi kasvattaa tynnyrissä. Hän painottaa maailman asioiden ymmärtämisen tärkeyttä.

d.
Kolumnissa tulee kirjoittajan mielipide selkeästi ilmi ja pätevät perustelutkin löytyvät. Uutisten seuraamista ei tosiaankaan tulisi kieltää, jottei lapset näkisi maailmalla tapahtuvaa väkivaltaa tai muuta mieltä järkyttävää. Kolumnissa on tuotu esille hyvinkin tärkeä asia, koska ilman maailman ymmärrystä eivät lapset tule siinä pärjäämäänkään. Myös paperisten sanomalehtien tärkeys on hienosti saatu tekstin sekaan. 


Ruoalla leikkimistä

a.
Susanna Kauppi kritisoi kolumnissaan nykyihmisten ruokailutottumuksia ja sitä, miten paljon ruokaa närpitään. Nirsoilu on hänen mukaansa tullut lukuisien ruokaohjelmien mukana. Ihmiset ovat menettäneet kiitollisuutensa ruokaa kohtaan ja pöytätavat puuttuvat. Hän kuitenkin myöntää, ettei allergikot ja keliaakikot voi vaivoilleen mitään, eikä heillä erityinen ruokavalio ole vain nirsoilua. 

b. 
Ihmisten pöytätavat ovat unohtuneet ja turha ruoasta valittaminen on yleistynyt.

c.
Susanna Kauppi kertoo kolumnissaan "Ruoalla leikkimistä" (Etelä-Saimaa 10.12.2012) kuinka nykyajan ihmisiltä uupuvat käytöstavat ruokapöydässä. Hän kritisoi tiukasti erityisruokavalioita ja ihmisten nirsoilua.

d.
Kolumni on todella ajankohtainen ja hiukan humoristiseen sävyyn kirjoitettu, joka tuo tekstiin lisää uskottavuutta. Kirjoittajan mielipide tulee esille, mutta kovin hyviä perusteluja ei mielestäni tekstissä ilmene. Ihmisten käytöstavat ruokapöydässä kyllä puuttuvat, eikä tosiaankaan aina kylässä tarjottua ruokaa kelpuuteta. Kolumnissa on nostettu esille asia, joka pitäisi jokaisen ottaa huomioon. Oma ruokavalio ja ruokaan suhtautuminen kun on nykyisin niin paljon puhuttua. 

 

Miehen syyttävä sormi löytää aina naisen

B.
Khaled Hosseinin romaani Tuhat loistavaa aurinkoa (2007) kertoo kahden naisen näkökulmasta elämää Afganistanissa 1960 luvulta vuoteen 2003 asti. Ensin kertojana toimii Mariam, sitten syntymänsä jälkeen Laila ja lopuksi molemmat vaihtelevasti. Kirjassa kerrotaan, kuinka Mariamin isä Jalil lähetti hänet naimisiin Kabuliin Mariamin äidin itsemurhan johdosta. Mariamin mieheksi tuli häntä 30 vuotta vanhempi Rashid, joka alkoi käyttäytyä Mariamia kohtaan väkivaltaisesti ja halveksuvasti toistuvien keskenmenojen myötä. Tämän jälkeen kerrotaan saman kadun varrella asuvan Fariban tyttären, Lailan, elämästä vuodesta 1987 alkaen. Lailan paras ystävä Tariq joutuu lähtemään perheensä kanssa Pakistaniin. Kun Lailan perhe oli vihdoin lähdössä sodan alta pois heidän peräänsä, heidän kotiinsa osuu pommi ja tappaa Lailan vanhemmat. Näin Laila päätyy Rashidin ja Mariamin luokse ja hänestä tulee Rashidin toinen vaimo. 
     Kirjaa lukiessa saa hyvän kuvan siitä, millaista elämää Afganistanissa asuvat naiset joutuivat kestämään. Miehillä oli selkeä ylivalta naisiin, eikä aviottomia naisia kunnioitettu paljoakaan. Ennen sodan syttymistä naisilla kuitenkin oli mahdollisuuksia parempaan elämään, opiskeluun ja hyvään työuraan. Lailakin oli koulussa ja hänen perheensä halusi kouluttaa hänet mahdollisimman hyvin. Köyhillä tai jo naimisissa olevilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia "parempaan" elämään. Mariam naitettiin hänen ollessa vasta 15-vuotias, joten hän joutui opettelemaan vaimon tehtävät hyvin nuorena. Hänellä ei ollut mahdollisuuksia päästä opiskelemaan, koska ennen naimisiinmenoa, hän asui pienessä kolbassa eristyksissä äitinsä kanssa. Lisäksi hänen maineensa oli huono, koska hän oli harami, äpärä. Tämä asia esti Mariamin äidin mukaan koulutuksen, koska hän joutuisi syrjityksi ja kiusatuksi koulussa. 
     Kirjassa tulee ilmi, että harami oli vain naisen häpeä. Jos mies ei hyväksynyt lastaan ja ei ottanut sitä perheeseensä, hän ei menettäisi kasvojaan. Mielestäni asia on kuitenkin täysin väärin. Yhtälailla mies on osallistunut haramin syntyyn, oli se sitten tahallista tai ei. Miksi siis naisen tarvitsisi kärsiä kahden ihmisen virheestä yksinään?
     Kun sota sitten syttyi, naisten asema romahti. Sotilaat kiduttivat, tappoivat ja raiskasivat naisia, jonka vuoksi kukaan ei enää uskaltanut lähteä kotinsa ulkopuolelle. Jossain kohtaa naisilta jopa kiellettiin ulkona kulkeminen ilman miespuolista sukulaista. Jos tällaisia yksinkulkevia naisia tavattiin kaduilta, heidät pahoinpideltiin rangaistukseksi. Naisten pahoinpitely oli muutenkin jollain tapaa hyväksyttävää. Kukaan ei kyseenalaistanut kotioloissa tapahtuvaa väkivaltaa, koska kukaan ei mukamas voinut asialle mitään. 
     Tavat joilla Rashid kohteli Mariamia olivat välillä todella kamalia. Kerran hän laittoi Mariamin pureskelemaan nyrkillisen kiviä, koska hän keitti liian kovaa riisiä. Mariamilta putosi jopa hampaita suusta. Lailaa Rashid kohteli ensin hyvin, koska hän oli nuori ja kaunis. Kun Lailan raskaus tuli ilmi, Rashid suurin piirtein palvoi tyttöä. Tyttölapsi ei kuitenkaan ollut Rashidin, vaan Tariqin. Tämän tajutessaan Rashid alkaa pikkuhiljaa kohtelemaan Lailaa huonommin. Toisen, poikalapsen, myötä halveksunta vain kasvaa, vaikka poikaa Rashid ylistikin. 
     Miehien pakollinen kunnioitus tuli ilmi jopa lasten saamisessa. Tyttölapset eivät olleet yhtä arvokkaita isien mielestä kuin poikalapset. Poikia haluttiin jatkamaan sukua ja tekemään suvun nimeä kuuluisaksi. Mutta myös naiset olisivat pystyneet samoihin asioihin kuin miehet, jos heille olisi vain annettu siihen mahdollisuus. 
     Naiset eivät siis saaneet kyseenalaistaa aviomiestensä mielipiteitä tai tekoja, ainakin osassa perheitä. Miehiä piti kunnioittaa ja hiljaa hyväksyä kaikki, kuten Mariamin äiti häntä jo pienenä opetti. Hän sanoi Mariamille "niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen" ja vannotti häntä muistamaan sen. 
Lailan kotona taas ei ollut väkivaltaa, ainakaan miehen osalta. Hänen isänsä oli hiljainen ja ujo, mutta äitinsä saattoi joskus haastaa riitaa. Tämä kertoo siitä, ettei kuitenkaan jokaisessa kodissa asiat olleet huonosti naisten kohdalta. 
     Kirjan loppuvaiheilla kerrotaan, kuinka Rashid oli taas Lailan kimpussa. Hän kuristi Lailaa niin, että tyttö melkein kuoli. Silloin Mariam kävi hakemassa ulkoa lapion ja huitaisi sillä miehen pois Lailan kimpusta. Lopuksi hän vielä löi lapiolla Rashidia kuolettavasti päähän, jonka ansiosta Laila pääsi lähtemään Tariqin ja lastensa kanssa pois Kabulista. Mariam jäi kotiin ja kärsi teloituksen yleisön edessä. Kukaan ei tässäkään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, miksi Mariam tappoi miehensä. Kukaan ei huomioinut, että hän teki sen pelastaakseen toisen ihmisen hengen ja samalla myös omansa. Riitti, että hän oli nainen, joka oli tappanut oman aviomiehensä.
     Viimeisimmät luvut kertovat siitä, kuinka Laila muuttaa takaisin Kabuliin Tariqin kanssa ja osallistuu kaupungin jälleenrakentamiseen. Hän saa kuvansa lehteen, aivan kuten hänen ystävänsä, Hasina, oli sanonut. Kirjan loppu antaa sellaisen kuvan, että naisen asema on hiljalleen parantumassa ja naisilla olisi taas mahdollisuutta vaikuttaa asioihin omassa elämässään.
    

Kurssipalaute

Opin kurssilla tekemään teksteistäni yhdenmukaisempia ja selkeämpiä. Parhaiten mielestäni onnistui tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista, koska siinä ei tarvinnut itse keksiä aihetta mistä kirjoittaa ja tiivistelmät ovat helppoja.
Haasteellisinta oli kirjoittaa ylioppilaskokeesta essee. En jotenkin keksinyt mitään kirjoitettavaa niistä aiheista, joten kirjoittaminen vähän tökki.

Aikaa oli ihan sopivasti tekstien kirjoittamiseen. Mielestäni oli mukavampi ja helpompi kirjoittaa ne blogiin, kun paperille. Oli myös hyvä, että tunnit käytettiin vain kirjoittamiseen, koska tekemällähän sitä oppii parhaiten.
Jäin kaipaamaan useampien esseiden kirjoittamista, mutta muuten tehtävät oli ihan tarpeeksi vaihtelevia. Kielenhuoltoa olisi ehkä voinut olla jonkin verran enemmän.

5. Mielipidekirjoitus

Maailma kehittyy kovalla vauhdilla eteenpäin ja mikään ei kestä kauaa entisellään. Nykyisin yhä pienemmiltä lapsiltakin jo vaaditaan vauhdilla kehittymistä, tai ainakin itse ajattelen niin.

Vaateliikkeissä ei voi olla huomaamatta aikuisten ja lasten vaatteiden yhdennäköisyyttä. Korkeintaan vaatteissa on erilaista värimaailma. Ihan pikkuisillekin lapsille on pillifarkkuja, nahkatakkeja, topattuja rintaliivejä, minihameita ym. Yhteiskunta ei anna lasten olla enää lapsia, vaan yrittää kasvattaa heidät aikuisiksi mahdollisimman nopeasti.

Tuntuu siltä kuin nykyajan lapsien ei annettaisi kasvaa ollenkaan normaalisti. Heidän kuuluisi näyttää, pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen jo alle kymmenvuotiaana. Joskus kadulla tuleekin vastaan itseäni mahaan asti ylettyviä lapsia, jotka ovat pukeutuneet paljon muodikkaammin, kuin useimmat ympäröivät aikuiset. Mielestäni lasten pitäisi antaa olla lapsia niin kauan kuin he niitä ovat. Kuitenkin itseäni kymmenen vuotta nuoremmat kärsivät jo ulkonäköpaineista ja ongelmista, joita kuuluisi ilmaantua vasta murrosiässä.

Myös aina vain nuoremmat alkavat seurustelemaan, enemmän ja vähemmän tosissaan. Se on jotenkin omituista katsella, kun ala-asteelaiset kävelevät käsikädessä ja puhuvat avoimesti ihastuksistaan ja suhteistaan.

Lapset ovat muuttuneet täysin siitä, mitä heidän pitäisi olla. Ulkonäkö ja muut sosiaalisen elämän paineet eivät kuuluisi pikkulapsille, eikä heidän vanhempien pitäisi mielestäni pukea lapsia kuin he olisivat jo parikymppisiä. Vanhempien pitäisi myös miettiä minkälaista esimerkkiä he antavat käytöksellään ja olemuksellaan lapsilleen.

Sanotaan, että lapsissa on yhteiskunnan tulevaisuus. Jos lapset kuitenkin ovat jo ennen nuoruusikää masentuneita, epävarmoja omasta itsestään ja ylimielisiä, tulevaisuus näyttää hyvinkin synkältä.

4. Ääripäästä toiseen

Vihkon tehtävä 4.
Ihmisten ruokailutottumukset ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa hyvinkin suuresti. Esi-isämme keräilivät marjoja ja metsästivät, nykyihminen ottaa puhelimen käteen ja tilaa ruokaa kotiinkuljetuksella. Kumpi sitten on parempi?

Nykyisin ruokaa löytyy lukemattomista kaupoista, ravintoloista, kahviloista ja kojuista. Kuitenkaan useilla ihmisillä ei ole rahaa ostaa ruokaa, koska heillä ei ole riittäviä tuloja. Köyhät valtiot kärsivät nälänhädästä ja nälkäkuolema on vielä nykyisinkin mahdollinen.
Ennen ruoan edellytyksenä oli sopiva elinalue ja riittävät taidot ruoan saalistamiseen, joten ruoanpuute oli suureksi osaksi omasta itsestä kiinni. Nyt ruokaa olisi tarjolla, mutta mahdollisuudet sen saamiseen eivät ole itsestään selviä, enkä usko tulevaisuuden muuttavan asiaa. Ruokapulaa ei saada korjatuksi vain satunnaisilla rahakeräyksillä. Ruoan lisäämiseksi tarvittaisiin työvoimaa ja työpaikkoja. Ilman työtä ei ihmisillä ole varaa ostaa ruokaa ja ei ruokanaan synny ilman työtä.

Ruokaa ei siis ole tarjolla kaikille, mutta niille joille on, se maistuu muidenkin edestä. Ruokaa halutaan aina vain nopeammin ja aina vain enemmän. Maailma täyttyy pikaruokaloista ja aina vain suuremmista extra-annoksista. Epäterveelliset ruoat maistuvat parhaiten, vaikka niiden haitat ovat tiedossa. Roskaruoka on vain liian helposti saatavilla, joten ihmiset sortuvat ostamaan sitä turhan usein. Liian usein syötynä epäterveellinen roskaruoka nostaa ihmisen painon nopeasti ja terveys huononee.

Huonon ruokavalion aiheuttama terveyden rappeutuminen aiheuttaa monia ennenaikaisia kuolemia. Sydän- ja verisuonitautien riskit ovat suuria ja diabetes on aina vain yleisempi. Jotkut ymmärtävät vasta liian myöhään ruokavalionsa haitat, eikä mitään ole enää tehtävissä. Kun ihminen ei pääse enää ylös sängystä tai mahdu kulkemaan ovista, on liian myöhäistä yrittää muuttaa ruokavaliota. Yhä useammat ovat vatsalaukkua pienentävän leikkauksen tarpeessa, mutta harvalla on varaa niin suureen operaatioon.

Miksi ihmiset sitten syövät epäterveellisesti?
Nykyaikana on jatkuva kiire ja stressi. Huonoa ruokavaliota selitellään ajan puutteella, sillä ettei ole aikaa laittaa itse ruokaa. Jotkut taas syövät mielipahaansa ja hakevat lohtua suklaalevyistä.
Todellisuudessa ruoanlaittamiseen ei mene niin kauan aikaa ja vaivaa kuin ihmiset väittävät. Jo puolessa tunnissa saa aikaan terveellisen ruoan, eikä siihen tarvita mitenkään erityisiä ruoanlaittotaitoja. Lohturuokana taas voisi suklaalevyn sijasta syödä vaikka banaanin, sillä senkin on tutkimuksissa todettu lisäävän onnellisuuden tunnetta.
Epäterveellisen ruoan jatkuvaan syömiseen ei ole mitään hyvää syytä, jolla ihmiset voisivat sitä perustella. Tietenkään en väitä, etteikö koskaan saisi käyttää pikaruokaloita. Silloin tällöin syötynä siitä ei ole suurta haittaa, varsinkaan jos muuten ruokavalio on kunnossa.

Ihmisten ruokailutottumuksia on kuitenkin vaikea muuttaa. Usein tarvitaan jokin asia, joka palauttaa ihmisen maanpinnalle tajuamaan, mitä hän on itselleen tekemässä. Muiden kokemukset ja niiden vertaaminen omaan elämään voi auttaa tajuamaan muutoksen tarpeen. Harva kuitenkaan jaksaa muuttaa elämäntapojansa ilman mitään kannustinta.

Onko siis mitään tehtävissä vai jatkaako maapallon väestö paisumistaan samalla, kun osa heistä kuitenkin nääntyy elävältä?
Jokainen voi itse päättää, mitä elämällään tekee ja pitääkö itsestään huolen, mutta yhteiskuntana kaikki voi osallistua tukemaan ja neuvomaan terveellisempään elämään.

3. Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, tajuat muita, Tiede, joulukuu 2012

Mitä hyötyarvoa fiktion lukemisella on ?
Asiaa tutkineen Toronton yliopiston professorin Keith Oatleyn mukaan fiktion lukeminen opettaa toimimaan sosiaalisessa maailmassa. Kokeet vahvistavat, että romaanin tai novellin lukeminen auttaa tajuamaan sosiaalisia kuvioita paremmin kuin tietotekstin lukeminen.

Tieteelliset näytöt todistavat myös lukemisen poistavan stressiä. Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, jossa opiskelijat saivat lukea netistä ja aikakausilehdistä artikkeleita historiasta ja tulevaisuudesta. Verenpaine, syke ja stressin tunne laskivat puolentunnin lukemisen aikana. Stressiapu on helposti saatavilla, koska lukemista löytyy aina.

Lukiessa tarinan henkilöön samaistuminen voi olla hyvästä, mutta sillä on myös vaaransa. Samaistuminen voi pistää asenteen uusiksi ja muuttaa myös käyttäytymistä, kuten Ohion yliopiston tutkijat osoittavat tutkimuksissaan. Esimerkiksi valkoihoisten suvaitsevaisuutta kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö tarinan myöhemmässä vaiheessa paljastuukin homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Vaaliuurnat olivat kovassa käytössä nuorten aikuisten keskuudessa, jotka olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään.
Samaistumisen takia koettiin kuitenkin itsemurha-aalto 1700-luvulla, kun onnettomat nuoret miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen romaanin päähenkilön tekoa.

Sanavaraston runsaus voi johtua suoraan siitä, miten paljon altistuu erilaisille teksteille. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti, joten se ei juurikaan kartuta sanavarastoa. Sanoma- ja aikakausilehdissä harvinaisten sanojen tiheys on yli 65 ja aikuisten kirjoissa yli 50.
Lukemiseen paneutuva käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän vertaa kirjoittajan sanomaa aiempaan tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. 

Uusi lukukulttuuri on jälleen alussa. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja verkkolukeminen on tullut jäädäkseen.